Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät Niistä kylvöpäivän helposti laski Silloin pirtin päällä sauhussa Kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski Nousi askel vailla murheita Eikä muisti niitä Edes jäljestä tiennyt Silti hetken ilorattaissa Tahtoi mieli tietää: Tässä kotiniko lie nyt?

Katolla on kultaa Lapsuudesta asti tuttu On meille palava Siellä illat istuu se Jonka surut laantuu Ja jonka sylissä kaiken Kevään keinut Taidan juosta niityt Kuin heilan heinäsenä Aikoja vielä vierelläni heilut Kauempana kuulen Siellä kaiut tuulen nostaa Hiljalleen jo päätä Eivät illat tanssi Jos on maanneet kesäkuussa vielä Viime talven jäätä

Vihtavarret kylän raitilta Toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita Silloin ilo istui lauteilla Kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita Askel nous niitä muistoissa pidän Vaikka häilyvä on välillä sen tunne Harmaat aatteet niitä väijyä saa Vaan ei unhoon painu Vaikka kuljen minä kunne

Kaikki maa on kultaa Lapsuudesta asti tuttu on meille palava Siellä illat istuu se, jonka surut laantuu, Ja jonka sylissä kaiken kevään keinut, Taidan juosta niityt kuin heilan heinäsenä, Aikoja vielä vierelläni heilut

Se ilmaan liitää Hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni

Se viljat viiltää Kuultaa kerran sen kauneus Kunnes katoavaa on kaikki tuleva Kauempana kuulen Siellä kaiut tuulen Nostaa hiljalleen jo päätä Eivät illat tanssi Jos on maanneet kesäkuussa Vielä viime talven jäätä...