Kivun tehtävä on varoittaa, mutta joskus hermoradat jää muistamaan. Vaikka iho parani, se on vielä kosketusarka. Sireeni huutaa, vaikka horisontti on kirkas. En voi suoraan suhun päin katsoo, kun mua häikäisee ja pelkään vaurioo. Sun pää on ehjä, mulla kaikki tulvii yli, jos otat vielä yhdenkin askeleen.

Niin sulle paljastuu koko katastrofin laajuus, Kun mun turvamuurit sortuu Joku haavoitettu taajuus avautuu Mut jos kosket vaan mun pintaan, sitä ehkä ei ees huomaa.

Valo tulee aina vähän viiveellä, niin kuin meille paistaa kuolleita tähtiä. Kaikki on hyvin, mutta hetken vielä mua sattuu, kun silmä tottuu uuteen kirkkaaseen.

Niin sulle paljastuu koko katastrofin laajuus, Kun mun turvamuurit sortuu Joku haavoitettu taajuus avautuu Kun sun säteet muhun osuu Joku unohdettu haava umpeutuu