Syntymäpäivä äidin unhoon ei jäädä voi Sydämeen lasten silloin hopeakellot soi

Mitään ei äiti pyydä, yhtä vain toivoo hän Lapsiltaan viestin pienen, kauniin ja lämpimän

Niin monen monta päivää, nähnyt jo äiti on Nähnyt on kuinka syksy sammuttaa auringon

Nähnyt on äiti kuinka sulattaa lämpö jään Kuinka on kukka noussut kevääseen vehreään

Huolien talvet syksyt, jäivät jo äidin taa Ilojen kukkakimpun, toinen jo ottaa saa

Äiti vain toivoo lasten uusilla retkillään muistavan vielä joskus rakasta äitiään