Todellisuus viimein aukeaa kun huomaan yksin jääneen taas. Sain sulta viestin eilen voitaisko vähän jutella. Todellisuus ilman sinua on musertavan harmaata. Mustavalkoista kuin elokuva vanha, jossa ei oo rakkautta. Vaikka olet paikalla, et vastaa viestiin taaskaan.

Mut jonain päivänä, mä olen ehjä. Jonain päivänä, en tarvi sua. Ja jonain päivänä, mä olen ehjä. Jonain päivänä, ilman sua.

Mahdollisuus mahdottomaksi voi muuttua kai itsestään. Silti itsestäni virheitä taas etsin keksin niitä tyhjästä. Seinän takaa nuoren pariskunnan riidan äänet kuuluu taas. Toivon ettei niiden tarvis tätä samaa tuskaa kokea. Näin eilen kuvan sinusta, olit siinä toisen kanssa.

Mut jonain päivänä, mä olen ehjä. Jonain päivänä, en tarvi sua. Ja jonain päivänä, mä olen ehjä. Jonain päivänä, ilman sua.

Ja tänä päivänä, mä olen ehjä. Tänä päivänä, ilman sua.