Väittävät pieni on kaunista, silti puhuvat suuria Tekevät kaikesta lukuja, etsivät syitä ja suhteita Käskevät ymmärtää kaikkea, antamaan kaikelle arvonsa Ja vaikken piittaisi laisinkaan, en voi valita toisinkaan

Onnekas ken tajuaa Yksi kirkas ajatus peittoaa sata sumeaa Viisaus sillä seuranaan Joka arvauksien sijaan pitää mölyt mahassaan

Saavat luottamaan sanaansa, luovat uusia tarpeita Valtaavat vuorenhuippuja, käyvät kuussa ja marsissa Keksivät uusia aseita, sen perään uusia salvoja Saavat pelkäämään jumalaa, kunnes ei sellaista olekaan

Luulin olevani yksin, kipeästi seuraa kaipasin Nyt tiedän etten ole yksin, vaan enpä seuraa enää kaipaisi

Onnekas ken tajuaa Yksi ylväs ajatus peittoaa sata laimeaa Järki sillä seuranaan Joka arvauksien sijaan pitää mölyt mahassaan

Purkavat vanhaa ja kaunista, kauppaavat uutta ja harmaata Syöttävät suurta valhetta, juottavat katkeraa kalkkia Tahtoisin kieltää osani, tahdon kiertää vastuuni Kristuksen ruumis ja pedon pää Voi kuinka ihmistä pelkäänkään