Vaik kokoajan menos, olin valmis johonki suureen. Kaiken paskan keskel, opin nukahtaa tuuleen. Välitän nii paljo etten välitä siit. Ku oon tottunu päästää kaiken mun käsistäni.

Vihaan itteeni asenteella. Mulla ei oo voimii enää valehella. Vaik tipuin vihdoin, kuosituksen pyöräst, voisin pyytää anteeks, mut se on liian myöhäst. Jättäny vaan säröjä muihin ku ikä kertyy, oon surulline siitä kaikest, mitä tehny. Se on mun käytös minkä takii oot edelline, en pystyny olee terapeutillekkaa rehelline. Pitää olla jälki viisas, et mä tajuisin mitä jos en pelkäis kuolemaa, pelkäsin et haluisin sitä. Vannon muuttuvani mut palaan siihe totuttuun, mun maailma on nii synkkä, haluisin olla joku muu. Ilman tätä tuskaa musta ei ois ikin tullu tähtee, mut mä karkotan ne pois ku pelkään et ne lähtee. Tääl ei oo sulle mitään muuta ku toi ovenkahva, äläs nyt pelästy aina vaan ei jaksa olla vahva.

Vaik kokoajan menos, olin valmis johonki suureen. Kaiken paskan keskel, opin nukahtaa tuuleen. Välitän nii paljo etten välitä siit. Ku oon tottunu päästää kaiken mun käsistäni. Vaik kokoajan menos, olin valmis johonki suureen. Kaiken paskan keskel, opin nukahtaa tuuleen. Välitän nii paljo etten välitä siit. Ku oon tottunu päästää kaiken mun käsistäni.

Ei oo kaikki kotona, ku kotona en oo kotona. Jos sul on kaikki hyvin nii mä rokotan. Mä oon salee 4-vuotiaan ollu parhaas teräs, se on kaikki mennyttä mut se laahaa peräs. Pelkään korkeit paikkoi, mut en pääse reunalt. Sä olit oikeeseen aikaan, vääräs seuras. Nyt tuntuu et mun kautta valuu sun, joka kyynel. Mä luulin et rakkaus voittaa rikkinäisyyden. Uus elämä, mut miten must olis uuteen, ku en enää vaa usko, uskollisuuteen. Noiden ilon aiheet tuntuu ikäviltä. Tuntuis hyvält jos ei tuntuis mikää miltään. Olin niin kauan zombie, nyt en osaa käsitellä, kai mä oon matkal helvettiin ja nyt vast lämmitellään. Mä rakastan sua niin paljon ku mä pystyn, siks sun pitää juosta nii lujaa, ku sä pystyt.

Vaik kokoajan menos, olin valmis johonki suureen. Kaiken paskan keskel, opin nukahtaa tuuleen. Välitän nii paljo etten välitä siit. Ku oon tottunu päästää kaiken mun käsistäni. Vaik kokoajan menos, olin valmis johonki suureen. Kaiken paskan keskel, opin nukahtaa tuuleen. Välitän nii paljo etten välitä siit. Ku oon tottunu päästää kaiken mun käsistäni.