On luona kauniin vanhan kappelin nyt ruusu tummanpunainen, voit siellä nähdä ruusun toisenkin! niin valkoisen.

Ne suven aurinko saa kukkimaan, mut kukaan tiedä toki ei, ken muurin varjoon paikkaan suojaisaan ne kerran vei.

Ne lienee tarkoitettu vain käteen armaani kai? Hän minut kerran jätti ja luokse toisen jo sai. Taas ruusut kukkii siellä on toinen punaruusu ja toisen ruusun kukka on valkoinen.

Ne siellä joka vuosi kukkivat, ja minulle ne muistuttaa se houkka on ken menneet suudelmat mieleensä saa!

Niin, niin, ymmärtänyt silloin en mä haaveitteni pettymystä. Niin, niin, tiennyt sitä silloin en, kun kuljin kanssas tiellä toiveitten.

On luona kauniin vanhan...