Valkoisella kitaralla soitin kaipuutain, soinnuissa sen silloin oli odotusta vain. Häntä silloin muistin joka aatoksissain eli, hänen vuokseen kaipausta soitin helähteli.

Punaisella kitaralla kaunis sävel soi, sävel joka riemuntunteen sydänmeni toi. Kirkkaana sen sointi silloin onnen viestin kantoi, kohtalo kun rakkaimpani lähelleni antoi,,, Kaikki kaunis kerran häipyy pois,,, aivan kuin se liian kaunis ois.

Uusi on taas kitarani,uudet soinnut sen, pois on mennyt kaipaus ja riemu entinen. Toisen luokse rakkaimpani tunsi kaipausta, siksi on nyt kitarani väri aivan musta. Kaikki kaunis kerran häipyy pois,,, aivan kuin se liian kaunis ois.