Kaunista on kaipausta kantaa,

kun kohde sen on koti kaukainen.

Hän mi ei voi nähdä kotirantaa,

voi tietää ikävän sen parhaiten . Sinne vain, nyt kaipaan mistä lähdin pois

Sinne vain, mun missä parhaat muistoni ois.

Jos saisin, jos mä saisin taas olla siellä,

käydä riemuiten pihatiellä,

kotiportista sinne mennen, kuin lapsena ennen.

Syömmessäin, kuin kyyneleisin silmin,

mua kutsut kotijärvi rantamaan.

Ylläs taivas purppuraisin pilvin,

mua pyrkii satumaahan kantamaan.

Jospa vain, mä niin kuin muuttolinnut nuo,

lentää voin nyt voisin kodin armaimman luo.

Jos saisin, jos mä saisin taas olla siellä, käydä riemuiten pihatiellä, kotiportista sinne mennen, kuin lapsena ennen.

Aina olet synnyinseutu armain,

vaik’ niin on välillämme pitkä tie.

Syömmessäin on paikkas aina parhain,

sun vertaistas ei maailmassa lie.

Arvos sun, mä tunnen synnyinseutu nyt,

luotas pois, kun olen kauan näin viipynyt.

Jos saisin, jos mä saisin taas olla siellä, käydä riemuiten pihatiellä, kotiportista sinne mennen, kuin lapsena ennen.