Haaveiden puiston, muiston muuta ennen, sieltähän kauneimman muiston mä sain. Sieltä sun löysin aina päivän mennen. Onnesta haaveilimme kahden vain.

Puut vanhat kuuli onnen haavehemme, suudelmat nuo huomas vain vanha kuu. Toisemme näimme, muuta nähneet emme. Lemmestä kertoi mulle kaunis suu.

Saapui ilta kuin joskus saapuu: meidän tiemme yhtyneet ei. Syönten silta, hiljainen kaipuu meidät illoin yhteen vei Kävi niin kuin usein voi käydä: unho peitti unelmat nuo. Ei silloin kaipuu rinnassa jäydä, on kiire käydä toisten luo.

Huomaatko, armain, missä kulkenetkin, vuodet on menneet kuin virtana vain. Murheeni harmain häipyy herkin hetkin silloin, kun muistan sua ja nuoruuttain