Poika varjoiselta kujalta (Guaglione)

Olavi Virta

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan Pieni kiharainen pää, kujan pimentoihin jää.

Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten Hän viheltää kun kautta kujain sokkeloisten Tie turistin ja neidonkin käy iltaisin.

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan Pieni kiharainen pää, kujan pimentoihin jää.

Hän siellä viheltäin ja laulain tarinansa sulle kertoo Ja kujan kulmat varjoineen, hän kyllä tuntee tarkalleen. Ei koskaan äiti häntä kiellä vaikka vaara vaanii siellä. Ei pojallensa neuvojaan, kai isä anna konsanaan.

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan. Mutta laulun hilpeän, oppi kujallansa hän.

Hän siellä viheltäin ja laulain tarinansa sulle kertoo Ja kujan kulmat varjoineen, hän kyllä tuntee tarkalleen. Ei koskaan äiti häntä kiellä vaikka vaara vaanii siellä. Ei pojallensa neuvojaan, kai isä anna konsanaan.

Hän ei ole vuosiltaan, vielä yhtätoistakaan. Mutta laulun hilpeän, oppi kujallansa hän.

Vain ei yhtätoistakaan


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.