Äsken sain sulta kirjeen sen, jota kauan oottelinkin. Aavistin, vaikka tiennyt en: ero tullut on ikävin. Sulle en ole vihainen, syy on vain pienen sydämen. Uskoin, luotin ja toivoin, vuotin, nyt leikin tuntea sain.

Rakkautta ei se lainkaan ollut, jonka sain. Rakkautta ei – sä leikit vain! Rakastaa et voi, sun rinnassas’ ei sydän lyö. Rakastaa et voi, oot kylmä yö. Mut vaikka tiedän: nyt mennyt leikki on, sen silti siedän, kun luonas’ olla sain tuokion. Rakkautta ei kai meistä saanut kumpikaan, leikki meidät vei sen ohi vaan.

Muistan nyt sanas’ hellät nuo, joita kerran tuhlasit niin. Kiitoksen sydän sulle suo, kun sen hetkeks’ veit unelmiin. Silmät kiinni vain kulkien kauas karkoitin totuuden. Tunnen sen nyt, on onni mennyt. Se kesti hetkisen vain!