Missä kultainen kuu iltaisin kohoutuu ylle vanhan Alamon. Siellä kaupunki on, siellä kuihtumaton ruusu San Antonion.

Silmän kantamaton, aava preeria on, täältä luokse Alamon. Mutta nuotiollain olet aatoksissain ruusu San Antonion.

Jos vain täytyy toive mun, jos saan ruusun kaivatun, torpan kodiksemme teen. Päivät kierrän preeriaa, mutta aamuin illoin saa ruusu suukon poskelleen.

Kuiskeen kuutamon nuo, nyt vain lauluni tuo sulle luokse Alamon. Kohta taas mä sun nään iäks´ luoksesi jään ruusu San Antonion.