Elo kerran kaikillen, suopi ihmepäivän sen jolloin ruusun hohteen maailma saa ja hetket nuo kirkastaa.

Tämä ihmepäivä mun, tuoko riemun toivotun? Pian tunnit iltaan nyt liittäkää ja toiveet täyttäkää.

Seitsemän tuntia onnehen, vihdoin mä nään siis hetken sen. Satumaahan kun kanssasi laulellen hurmaan lemmen leijailen.

Ihmeiden päivän onnekkaan yksin sä mulle annoit vaan. Monet toivehet nää mi on rinnassain täyttyvi kanssasi armain.

Kuin huumeessa kuljen sua kaivaten nämä seitsemän tuntia onnehen.