Siellä missä nietos tundraa peittää ja missä suden kolkko joiku soi

Toivon siellä mielestään voi heittää Ken siellä on, hän pois ei päästä voi

Ei vangin jalkaan panna kahlerautaa, kun rautaisempi talven kahle on

Kun tudran tuisku turvemajaa hautaa on muuri silloin turha, tarpeeton

Sonja, Sonja Yöhön hiilenmustaan vanki kuiskaa kuumehoureessaan

Armas, lemmenhurman soit ja turman kätkit kuumaan suudelmaan.

Sonja, Sonja Muisto armahdustaan antamaan ei suostu milloinkaan

Väärin teit, mut syyttää en voi sua sittenkään, vaikka tänne ainiaaksi jään.

Ainoaksi itseni mä luulin, kun mulle nauroit silmät loistaen

Rakkauttas vannoit kuumin huulin ja houkan lailla uskoin kaiken sen

Näit minussa vain kokemuksen uuden ja toisen luota kerran löysin sun

On surma sisar mustasukkaisuuden ja tänne silloin johti tieni mun.

Sonja, Sonja Muisto armahdustaan antamaan ei suostu milloinkaan

Väärin teit, mut syyttää en voi sua sittenkään, vaikka tänne ainiaaksi jään.