Tervetuloa, ovet on avoinna. Kulttuuriarkiston, popmuseon. En tarvi asuntoo, vaan satasen lainaan. En tarvi duuniikaa, vaan satasen lainaa. Että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua. Kiva et on kavereita, mut frendit ei tee fritsuja. Meidät on tehty peruskalliosta. Eri vedellä pesty, synnytty tornadosta. Muut palaa voi, me ollaan kivijalka. Jes, sinä ja minä. Me seistään viimeisinä. Nää vuodet on tuulisii ja sä oot ollu juuri siin, sä mua turhaan kai odotit, ku en tullu sä hajosit. Hän on nahkatakkinen tyttö, se sama tyttö on nähny helvetin. Nahkatakkinen tyttö, se sama tyttö on uskonut ihmisiin. Hankoon, helsinkiä pakoon soudan, hankoon lippu mastoon joo mä oon sun jacques cousteau. Aina ku mä kuulen jossain sen meidän biisin. Mietin tunnenko mitään niin vahvaa uudelleen? Niin erilaiset, yhdessä ollaan, mut mun elämässä riittä kun on tässä. Niin erilaiset yhdessä ollaan. Oot tyttöni mun, oon tiukasti sun. Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään. Kuin hullu huudan rakkauteni perään! Kristian, Kerran teki jumalan. Luokan kattoon nuuskallaan. Se näköjään yrittää vieläkin viiksiä kasvattaa. Meistä tuli muurareita, Taksikuskeja, suutareita, Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita. Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle. Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa. Mä tykkään susta niin että halkeen Mä tykkään susta niin että halkeen. Vielä viimeisen kerran, Mä sua vilkaisen, Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen. Kun yössä yksin vaeltaa,Voi kaltaisensa kohdata. Ne väittää et oot paha mimmi - bandida Levittää huhuu et sust on harmii vaa, Mut mihi vaa sun kaa oon valmiina. Ketkään muut ei oo niin kauniita.