tyhjän asunnon eleganssi avainten luovutusvalssi tanssii ku transsi sun ulos marssi oli farssi pikkuhousujas pitkin rappuu mut yllättävän paljon yhteen matkalaukkuun mahtuu palasit isompien kaa niin isojen et niihin jo mahtuis istumaan sanoin jos sä lähdet näin aurinkoisen aamun voit yhtä hyvin viedä koko auringon mukanasi mut siel se kusipää vaa paistaa säteillänsä raiskaa ku voin sut viel maistaa mun jälkee ei nimetä kaupunkei tai katuja mut äidit tulee kertoo susta varottavia satuja sun jälkee nimetään tauti jokin vakava, mihin kuolee suu auki

on se elämä niin hassuu ja ku sataa sitä kastuu sä tulit hakemaa sun vikoi kamoi mä haen vikoi sanoi sä jätät jäljen (sä jätät jäljen) sä jätät jäljen sä jätät jäljen (sä jätät jäljen) sä jätät jäljen

haaskalinnut mun sydämeen pesii ne tulee tavujen välistä esiin ku kaikki menee niin lokit pysyy meijän välillä on tarvittava oikee syvyys sä jätät jäljen mä jätän sängen pistävän nuolenkärjen ku muistoks niinku nielis jotain terävää auringon paiste pakottaa mut suhun heräämään minä ja töölö me ei olla niinku ennen nyt sä oot vaan hautaustoimisto ja vanhuksii me manskulle sammuttiin viimeistä kertaa vielä vieri viereen mahduttiin

on se elämä niin hassuu ja ku sataa sitä kastuu sä tulit hakee sun vikoi kamoi mä haen vikoi sanoi sä jätät jäljen (sä jätät jäljen) sä jätät jäljen sä jätät jäljen (sä jätät jäljen) sä jätät jäljen

(sä jätät jäljen) (sä jätät jäljen) (jätät jäljen) (murujäljen) (sä jätät jäljen) (sä jätät jäljen) (jätät jäljen) (murujäljen)

(sä jätät jäljen) (sä jätät jäljen)