se on näkymätön harso kadulla rauniot sen yöhön kuiskaavat ilotytön hymyssä nuorukaisen silmissä, tumman pehmeää eroottista ja ylpeää

suru, suru, ilman kyyneleitä suru yhteistä yksinäistyytä suru ajan pysäyttää suru kaikkialla yllättää.

Se on raha pankkien kassa holvissa politiikkaa naurettavissa kulisseissa, jäätyntyttä terästä sireenien äänessä uniformuihin pukeutuneita kivisieluja

kylmyys puuteetonta voimaa kylmyys toinen panee oikeuttaan kylmyys vai orjuutta kylmyys ei anna mitään toivoa

se on tuhanen voltin jännite ilmassa katutaisteluja sodaksi puhkeamassa rikottuja pankin ikkunoita kilpiä vasten kilpiä nurkkaan ahdistettua raivoa

viha ylitse pursuaa viha saa kadut kiehumaan viha odottaa vuoroaan viha tulee ja tappaa

intohimo yössä koskena kuohuaa unohdus kiihkeää ja turmeltunut pahat muistot painavat hartoita väsymys niin harmaata ja raskasta uni yön aikainen vapauttaja