Kerran elämässäs tapahtui kaunista outo mies lepäs vuoteessas aamuun ehti kadota enkelten tietä vierelles hänet toi tähtikirkasta yötä muistat vieläkin se soi
Ihonsa kuin silkkiä ääni samettii hiljaiset sanansa lohduttivat sua niin silmät kekäleinä pimeässä tunsit olleesi ennenkin siinä sylissään
Hän uskoi tuuleen uskoi tuleen uskoit hänen luoksesi tulleen meni jo, eikä tule uudelleen hän uskoi tuuleen
Monta vierasta miestä vuoteessas on nukkunut pienestä itsestään unissaan puhunut sä näät unta vain tuosta yhdestä joka mukanaan vei osan sydämmestäs
Hän uskoi tuuleen uskoi tuleen uskoit hänen luoksesi tulleen meni jo, eikä tule uudelleen hän uskoi tuuleen
Lehdet puun kuin tulessa syyskuun tuulessa syksyksi vaihtuu kesä nopeasti haihtuu elämä
Tänä yönä poltat huoneessasi kynttilää ulkona tuulee ja myrskyää vaikeaa on kyyneltä pidättää muistellessasi tähtikirkasta yötä
Hän uskoi tuuleen uskoi tuleen uskoit hänen luoksesi tulleen meni jo, eikä tule uudelleen hän uskoi tuuleen
Hän uskoi tuuleen uskoi tuleen uskoit hänen luoksesi tulleen meni jo, eikä tule uudelleen hän uskoi tuuleen hän uskoi tuleen
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: