TUU MUN LUO NUKKUUN, ETTEI MUN TARVI TAAS HUKKUU, TOHON KURJENMIEKKAAN SOMAAN, JOTA LAIVAT HALKOO YLI TYRSKEEN KOVIN KOVAAN.

MÄ OON NYKYÄÄN MERIMIES ULKOMAILLA, ENKÄ MÄ ENÄÄ VAELLA SUOMEN RANNIKOILLA. MÄ OON NÄHNYT MAITA MONTA, MUTTEN YHTÄÄN TALOA ONNETONTA.

MERIMIEHEN ELÄMÄ RANNOILLA ON HELPPOO, ME NÄKEE MAAILMAA EIKÄ RYHTI NIILLÄ OO VELTTO, MIEHEN ELÄMÄ ON KUNNIALLISTA JA SUORAA, SE ON KUIN KÄVELISI PITKIN TRAPETSINUORAA.

ON MERIMIEHILLÄ JONGLÖÖRIN LUONNE, MUTTA SE ON ERI MEININKIÄ KUIN PUNAINEN HUONE. SE ELÄMÄ EI OLE KAIKILLE DOPEE VAAN MERILLÄ ON OMA LINJAA JA HOPEE. LAIVOJEN MERILLÄ TÄYTYY PYSYÄ LINJASSA JA TYTTÖJEN NÄTISTI ILLALLA KILJASTA.