Tänään mä kavereita nään, on yliopistoa täynnä pää, on tosin ihana sää, en sua sängyssä nää, on se vähän ikävää, mä kerään roinat nää, ja häviän aamuun hämärään.

On sulla ollut oma pää,pinttynyt, eikä jarjen häivääkään, ei mulla ole aikaa kaikkee käsittää, meillä on omat elämät ja sumuiset päät.

Mä istun aamukahvilla viel, mä oon koko ajan sun tiel, sä haluaat aina kaikki sulle vaan, ei oo aikaa meidän tarinaan, ei se mitään, en haluu kahlita, en oo ollut sitoutuvaa sorttia.