ONKS MEIDÄNELÄMÄ LIIANTYLSÄÄ JA TASAST EIKÄ OO ROMANTIIKKAA TAIEROTIIKKAA, JOTTA VOIS POIKETA SAMAST RADAST. EI OO MITÄÄN CANDLE LIGHT DINNERII EIKÄ OO ELLEILLÄ PÄÄLLÄ MITÄÄN GLITTERII.

SE EI JAKSA SÄNGYSSÄ OIKEESTI JUMPATA, JÄTTÄÄ SE LATTEEX JA MÄ JUON VAAN SKUMPPAA. MÄ EN VOI TOTA ELLIÄ MUUTTAA, EI SIIT OO SIIHEN MITÄ HALUUN JA MÄ OTAN UUTTA SUUNTAA.

EI MUN MUNAKAAN PYSY ENÄÄ KOVANA, ENKÄ MÄ HALUA PITÄÄ SITÄ ENÄÄ OMANA. ON SILLÄ HYVÄ KROPPA, MUT SEN LUONNE ON KUIN PELINOPPA, SE EI ENÄÄ RIITÄ MULLE, ON OLTAVA JOTAIN ANNETTAVAA MYÖS MULLE.

MEIL EI OO ENÄÄ SAMAA ELÄMÄÄ, MÄ OON KASVANUT ULOS JA NÄHNYT MUUTA ULKOMAAN ELÄMÄÄ. ON KADONNUT SUSTA PASSION, SE ON JÄÄNY ARJEN PYÖRITYKSEEN, JA MÄ JOTAIN EDELLEEN TÄS MASSOON.

SÄ ET ENÄÄ JAKSA SANOO KUIN JASSOO, EIKÄ SE MULLLE RIITÄ, JA MÄ VIRITTELEN UUTTA METSÄSTYS LASSOO. ON TÄNÄÄN ILTA UUS, JA KOHTA VIERESSÄ JOKU UUS IHANUUS.