Mä istun täällä vaan, kotona sadetta odottaa saan, on tää kova maa, ei palkkaa ei lakimies paikkaa, tällä haavaa, mä katselen lehdestä asuntoja etelän maan, on espanjassa kai mukavaa asustaa.

Sieltä palanneena , vähän aikaa sitten, alle helsingin taivaan, en ole sopeutunut ollenkaan, mä taas turkuun karkaan, ja haen omaa paikkaa.

Ei saa tehdä mitään, on vaan corona aikaa, katsella maailmaa kuin pysäytettyä kuvaa.

Täällä vanhempien nurkissa punkkaan, ei tää oo lakimiehen tai aikuisen elämää, voi vaan aina tahii vaan, tai saada jotain muuta aikaan. Uuvuttavaa aikaa, turhaan uskon omaan taikaan.