Jopa on laiska, kepeämpi päivä, sellainen, kun ei viitsi edes viheltää. Jo pari iltaa vahingossa alla: Lostarin kantisjuhlat pääsivät venymään.

Meri auringossa väreilee, kiireettömät ohi kävelee, ja laiturin nokassa syntynyt kohua: on pari dokua veneessä luvatta.

Ja minä pyydän, olen pahan alku: tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan. Antony kieltäytyy, mut se on ainut, jonka täytyy aikaisin mennä tutimaan.

Monta kivaa kesäkaverii, koluttu miljoona terassii, ja kokeiltu hupina, montako fisua kannattaa kumota yhdessä illassa. Tulee pari hyvää ideaa: nyt jos aamuun asti dokataan, niin noin puoli seiskalta, kun aukee stadikka, me ollaan uimassa bokserit jalassa.

En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa "ystävä"? Sinä olet sellainen, ole siinä lähellä, ota mua kädestä, sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen.

Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä, me päätämme mennä taksilla hotelliin, ja Hiltonissa väki paheksuu et noi on pelti kiinni. Höh. Otan pekonii.

Monta uutta kesäkaverii, tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Punaviini pilaa puseron, mennään kaupungille, ostan uuden paidan jostain. Älä päästä irti, pidä kii. Tällaista on ehkä olla nuori - ilman huolta. Ota kädestä.

En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa "ystävä"? Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä, olen reppuselässä, sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen, laulamme päivät halki. Muistanko kaiken myöhemmin?