Mä kerran sievään neitoon tutustuin Ja aivan onnen autuudessa uin

Hän ravintolaan tahtoi aina Arkena ja sunnutaina Siell ei koskaan oltu kuivin suin

Me kerran jälleen mentiin istumaan Taas ravintolaan kaikkein hienoimpaan

Mua neito katsoi hempeästi hymyillen niin lempeästi Että päätä rupes huimaamaan.

Mut idyllimme kolkon lopun sai Kun tytön lasiin parvekkelta kai hämähäkki putos juuri karvainen ja murhansuuri ruma kuin valtameren kauhein hai

Huus neito kuin ois suden hampaissa "Viekää pois tuo Peto kauhea" No portsar saapui viipymättä Käytti jalkaa käytti kättä heitti minut ulos ovesta