Tuon aamukahvin vuoteeseen, avaan verhot huoneeseen, valo tarttuu joka ilmeeseen ja sä hymyilet. Kyllä sul on lupa olla väsyny, lujempaa kuin moni muu sä oot eläny, enemmän antanu ku pitäny, sitä itse tiedä et. Ketä kiität kun katsot ilmaan, ylöspäin kädet ristissä hiljaa. En haluis antaa sun nukahtaa kun lumi peittää maan.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen. Oi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Vielä hetkeks tuun sun viereen ja peitän kyyneleet. Vielä pienet valonkaistaleet loistaa sun kasvoilta. Katsot ilmaan, ylöspäin kädet ristissä hiljaa. On niin kaunista ulkona, kun lumi peittää maan.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen. Oi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen, on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen. Oi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois, vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.