Ilo, tule luokseni käy istumaan Älä minun vuokseni ujostele ollenkaan

Ja vain suudelma otsallani, se mukanani lähdin kulkemaan Ilo, ethän minun vuokseni ujostele ollenkaan

Eikä polte suudelman ollut lämmin kuin polte ensimmäisen suudelman vaan kuten kekäleenä otsallani tunnen sen polttavan

Tule luokseni käy istumaan älä minun vuokseni ujostele ollenkaan

Täynnä sanoja oli se suu, ne huulet joilta suudelman sain otsalleni sanoja sanomattomia, ja ääneen vain kauneimpia kuulin

vaan Ilo jos sanani kuulet

Tule luokseni käy istumaan älä minun vuokseni ujostele ollenkaan Ja vain suudelma otsallani, se mukanani lähdin yksin eikä mukanani sitä valoa joka loisti sylityksin

Nyt sylini yksin tyhjänä ja silti täynnä raskasta taakkaa ilo tulisit oppaakseni, en muuten löydä perille saakka

Metsänpeitto (2012)