Ihmiset, kuin mantraa sitä toistelee. Entä jos sen voima, niin vain vähenee? En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa, enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa.

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis vesikin, yksi pysyis kuitenkin. Minä sinua vaan

Minä sinua vaan. Minä sinua vaan.

Ja jos joku päivä, sinä enään et. Sittenkin ois mulla selvät sävelet. Vaihtokauppaa käyvät, toiset tunteillaan. Minä tiedän, että sua ainiaaan.

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis vesikin, yksi pysyis kuitenkin. Minä sinua vaan

Minä sinua vaan.

Ja jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan, niin minä sinua vaan.

Hukkasin aamu-keskiyöllä vähän ahistaa. Mä haluun soittaa sulle vaikka ei oo asiaa. Miten menee, ompa hitonmoinen ikävä. Mä tarviin sua, niinkuin lapsi tarvii äitiä. Ah, mikä tän saikaan aikaan. Mä oon valmis sunkaa vaikka asuntolainaan. Oon paljon poissa, mutta ikinä en koditon. Siel missä sä oot, sielä mun koti on.

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan niin minä sinua vaan. Vaik leipä loppuis vesikin, yksi pysyis kuitenkin. Minä sinua vaan.

Minä sinua vaan.