Meren aalto joka törmää rannan piihin tuhansiksi pisaroiksi hajoaa Ja mä mietin tässä katselleissain niihin Päättyy noin myös monen monta unelmaa
Meri kuohuu ja mä jälleen kysyn, miksi meidät luotiin lailla laineen häilymään Miksei luotu meitä rannan graniitiksi Yli aikain muuttumatta säilymään
Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen
Horisonttiin nyt kun katson näen luodon Siitä mainingit on särmät hioneet Pikkuhiljaa se on saanut uuden muodon Sen on tehneet miljoonat vain kyyneleet
Ja kun nousen ylös rannan törmää pitkin näen paaden joka mereen vajoaa Muistan haaveet joiden vuoksi kerran itkin Ja ymmärän sen graniittikin hajoaa
Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen
Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: