Uudelleen

Solistiyhtye Suomi

Meren aalto joka törmää rannan piihin tuhansiksi pisaroiksi hajoaa Ja mä mietin tässä katselleissain niihin Päättyy noin myös monen monta unelmaa

Meri kuohuu ja mä jälleen kysyn, miksi meidät luotiin lailla laineen häilymään Miksei luotu meitä rannan graniitiksi Yli aikain muuttumatta säilymään

Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen

Horisonttiin nyt kun katson näen luodon Siitä mainingit on särmät hioneet Pikkuhiljaa se on saanut uuden muodon Sen on tehneet miljoonat vain kyyneleet

Ja kun nousen ylös rannan törmää pitkin näen paaden joka mereen vajoaa Muistan haaveet joiden vuoksi kerran itkin Ja ymmärän sen graniittikin hajoaa

Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen

Uudelleen aina uudelleen syntyy aalto vain hetken elääkseen Uudelleen aina uudelleen nousee mies taivaltaakseen tuokion taas haaveineen


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.