Kaksi yksinäistä yössä kaupungin kulkee katuja niin haurain askelin Mies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on, sydän molempien kylmän lohduton Taksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvat ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan, miten harhaan oli vieneet kadut julmaan maan Haavat viiltää yhä

sirpaleista menneiden Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden

Kaksi yksinäistä yössä kaupungin häipyy teilleen omillensa kumpikin Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon, sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on Kenties aika jälleen samaan jonoon kuljettaa ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan..