Usva aamuinen pellot peittää sitten verhon lämpö pois heittää Piirtyy taivas tyynessä vedessä koko elämä on tänään edessä Poika hetkeksi levähtämään käy hän odottaa vaan tyttöä ei näy

Taivaal on vielä hauras kuu se hiipuu auringon säteistä Missä onkaan tuo naurava suu joka kokonaisen tekee heistä

Kertosäe: "Kauniinpaa ei tiedä hän kuin kesän viipyvän illan Suojan suloisen hämärän sekä tuoksut niittyvillan Aina uudestaan niihin rakastui ja muistoon, vaikka luonto lakastui"

Tuttuun tuoksuun sitten havahtuu niitä elämään yksi vain mahtuu Hän silmänsä avaa hymyillen toinen huomannut kaukaa on sen Tulee tyttö nauraen pojan luo hänelle keltaisia kukkia tuo

Sen poika sydämeensä tallettaa siinä kuvassa tuttu laulu soi aikojen päästäkin mieleensä saa tuon hetken, jonka toinen antoi

Kertosäe: "Kauniinpaa ei tiedä hän kuin kesän viipyvän illan Suojan suloisen hämärän sekä tuoksut niittyvillan Aina uudestaan niihin rakastui ja muistoon, vaikka luonto lakastui"

Kertosäe: "Kauniinpaa ei tiedä hän kuin kesän viipyvän illan Suojan suloisen hämärän sekä tuoksut niittyvillan Aina uudestaan niihin rakastui ja muistoon, vaikka luonto lakastui"