Katson eteiseen, vanhan naulakon mä nään, siinä kaipaa takkii puoli tyhjillään. Lähtenyt on pois jotain hartioilta sen, vielä oottaa sua kaiken tietäen. Ei milloinkaan samanlainen, kenties voi toinen nainen, vaatteitaan sinne ripustaa.

Kunpa vielä hetken saisin rakastaa, pienen pienen hetken, ja et lähtis milloinkaan, maailmaani aiheet annoit laulujen, vaan hiljainen on laulu rakkauden.

Kahvipannu vaan illalla mua odottaa, enää tahdo en mä yksin nukkumaan Teeveen viimeisen ohjelman mä katselen kaikki häipyy kohta lumisateeseen. Ja huoneeseen hiipii kylmä, tuulee ja pakastaa mä tahtoisin haavat parantaa.

Kunpa vielä hetken saisin rakastaa, pienen pienen hetken, ja et lähtis milloinkaan, maailmaani aiheet annoit laulujen, vaan hiljainen on laulu rakkauden.

Aamu sarastaa kuulen laulun lintujen, ..ois päivä kaunis rakkauden.

Kunpa vielä hetken saisin rakastaa, pienen pienen hetken, ja et lähtis milloinkaan, maailmaani aiheet annoit laulujen, vaan hiljainen on laulu rakkauden.