Kun kelaat ettet kelpaa ettet sä voi millään koskaan onnistua Sydämes sua pieksee armotta kuin raaka marraskuu Kun ootat suurta käännettä pakkohan sen joskus on tapahtuu

Kun et millään totu siihen et sua teititellään kassalla On tapeteissa läiskiä on meidän keskusteluista Kun hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua

Ne on halkeemia taivaalla onnen saumoja, säröjä sinussa Sä et ehkä itse sitä nää mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa

Kun mietit kuolemaa et onks se vain portti kohti seuraavaa Vai onks se niin et peli pelataan täl puolen kokonaan Sit tilaat shampanjaa kun ylle pilvien me selvittiin nousukiidosta

Kun kuuntelet sun ystävääs joka ei sua koskaan jaksa kuunnella Kun soitat mulle syksy-yönä seisot jalat järvessä Sanot tuijottavas pimeää ja se takaisin sua tuijottaa

Ne on halkeemia taivaalla onnen saumoja, säröjä sinussa Sä et ehkä itse sitä nää mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa

Ne on halkeemia taivaalla onnen saumoja, säröjä sinussa Sä et ehkä itse sitä nää mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa

Sussa on ne kulmat jotka eivät koskaan hioudu Ja säröt jotka tekee susta täydellisen kauniin ihmisen

Ne on halkeemia taivaalla onnen saumoja, säröjä sinussa Sä et ehkä itse sitä nää mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa