Kun isät poikiaan laittaa nukkumaan Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli ja kirja odottaa

Vain pieni haava sieluun jää jonka aika parantaa Mut tässä muistojen päiväkirjassa ei loppua olekaan

Vaikka sattuu mä selaan vaan

Mä oon aamu joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus joka huutona äänensä kuulee Mä oon laine joka mereksi muuttuu jolta rannat puuttuu

Niin nää vuodet vierii vaan ja siinä melkein unohtaa että minkälaiselta pohjalta sitä oikein ponnistaa

Pitäiskö kaappiin kurkistaa vai mennä päivä kerrallaan ja olla tyytyväinen siihen mitä saa ja uskoo parempaan

Kahden maailman väliin jään

Mä oon aamu joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli joka myrskyksi itsensä suuttuu Mä oon laine joka mereksi muuttuu jolta rannat puuttuu

Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen Auringonnoususta itselle suunnan mä teen

Mä oon aamu joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli joka myrskyksi itsensä suuttuu

Mä oon aamu

Ja mä oon tuuli