Tomppa reipas miehenalku melkein kolme vuotta, hetkeäkään paikallaan ei istuskellut suotta. Kerran lähti seikkailulle ohrapellon laitaan, matka katkes yllättäen pellon ojaan kaitaan. Tom tom tomppa tuumi, onhan kiva että ojanpohjaan säästynyt on sadeilman vettä. Tom tom tomppa näki, liikettäkin siellä saappaat otti jalastansa nehän on vain tiellä.

Ennen ei oo tomppa nähnyt sammakoiden lasta, joka ojanpohjassa on nuijapäänä vasta. Tule äiti katsomaan nyt täällä onkin kala, kaks ja viis ja monta monta onkimaan nyt ala. Tom tom tomppa pieni, katsot sammakoita ei ne ole kaloja ei, onkii auta noita. Tom tom tomppa kulta, antaa niiden olla kohta meil on sammakoita kotikartanolla.

Mietin että tottako on tää meidän äidin juttu, oisko äiti nyt niin hyvä sammakoiden tuttu. Juttua kun tokko vaan näin uskomaan nyt ala, se kun on kuin pienen siskon akvaariokala. Tom tom tomppa pieni, ihmeissänsä aivan, joka päivä sinne riensi näki suuren vaivan. Tom tom tomppa sitten, heinäkuussa noita katselikin oikeita jo pikkusammakoita.