Oli päivät niin kuin lentohiekkaa Joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan Minut syövereihin sai Ja sitä pelkää tottakai Kun ei tanssia voi pakkopaidassaan

Niin palaan viattomuuden aikaan Jolloin rakkaus sai onnesta itkemään Jo aikaa sitten huomasin Olen täällä ennenkin Minä ollut mutta oppinut en mitään

Kertosäe: Kuulen sunnuntai-aamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen Ja huomaan kun hän katoaa

Vielä joskus kaipaan häntä paljonkin Mutta tiedän mitä tuo hän tullessaan Hetken huuman ihanan vaan myös kasvot kuoleman Pelkään etten nouse enää milloinkaan

Taas palaan viattomuuden aikaan Muistan illan jolloin vielä rukoilin Tänään pettää itseään Ehkä pääsee synneistään Silti ristillä voi kuolla kuitenkin

Kertosäe: Kuulen sunnuntai-aamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen Ja huomaan kun hän katoaa

Oli päivät niin kuin lentohiekkaa Enää öistä niitä erottanut en Vaan mistä silloin voimaa saan Jos hän saapuu uudestaan Sillä hauras taitaa olla ihminen

Kertosäe: Kuulen sunnuntai-aamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen Ja huomaan kun hän katoaa

Kauas pois vieden kaiken tuon menneen Ja huomaan kun hän katoaa