Se mitä sanoin eilen ei ollut rakkautta, se oli pahaa unta, jonka nyt tahdon unohtaa. Se mitä sanoin eilen oli pahaa unta, joka tahtoi meidät toisistamme pois erottaa.

On meissä voimaa, joka repii raastaa mutta pitää meidät kiinni toisissamme. On meissä voimaa, joka kaiken kestää, se on ollut monta kertaa pelastajamme.

Kertosäe: Menköön menojaan kuukaudet vuodetkin antaa mennä vaan, jos sinut pitää saan. Ihmettelen taas, että olet minun vieläkin. Osaan rakastaa, vaikkei aina uskokaan.

On rakkautemme kuin suuri linna jossa helppoa eksyä on kauas toisistaan. Mut ei pakoon pääse yli vallihaudan ja me jossain pimeällä käytävällä aina kohdataan.

Aina joskus mietin, mitä olisin yksin ja kestäisinkö silloin nämä harmaat aamut. Olet vielä siinä, mun on hyvä olla eikä tarvitse odottaa, että takaisin saavut.

Kertosäe: Menköön menojaan kuukaudet vuodetkin antaa mennä vaan, jos sinut pitää saan. Ihmettelen taas, että olet minun vieläkin. Osaan rakastaa, vaikkei aina uskokaan.

Kertosäe: (Menköön menojaan) kuukaudet vuodetkin (antaa mennä vaan), jos sinut pitää saan. (Ihmettelen taas), että olet minun vieläkin. (Osaan rakastaa), vaikkei aina uskokaan.

Kertosäe: (Menköön menojaan) kuukaudet vuodetkin (antaa mennä vaan), jos sinut pitää saan. (Ihmettelen taas), että olet minun vieläkin. (Osaan rakastaa), vaikkei aina uskokaan.