Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten hän joukossa tähtien olla nyt saa. On areena kuin hiekkalaatikko lasten vaikkei leikkimään päästä voi sinne On jäätävä reunojen taa.

Ei ole helppoa, alla on vain ilmaa, joka kaukana päättyy taas maahan. Se aina on valmiina ottamaan vastaan taas uuden putoajan.

Joskus köysi on niin matalalla, että putoaja selviää. Ja joskus on nostettu pilvien päälle, silloin uhrista muisto vain jäljelle jää.

Kertosäe: Sillä nuorallatanssijaa ihmiset tuijottaa. Pelkäävät, ettei hän putoakaan. Ei katsettaan nostaa voi nuoralta koskaan, ei koskaan hän silmiään sulkea saa. Ei koskaan, ei koskaan hän saa nukahtaa. Ei nuorallatanssija saa nukahtaa.

Tuskin entiset rippeet on korjattu maasta niin estradilla joku toinen on. Taas kansa huutaa ja odottaa salaa, että kokee hän entisen kohtalon.

Niin kuin urheilutähti, jonka maailma kaatuu, kun mitalit vaihtuvat kullasta rautaan. On vaikea silloin enää paikkaansa löytää, ei asiaa ole sankarihautaan.

Kertosäe: Sillä nuorallatanssijaa ihmiset tuijottaa. Pelkäävät, ettei hän putoakaan. Ei katsettaan nostaa voi nuoralta koskaan, ei koskaan hän silmiään sulkea saa. Ei koskaan, ei koskaan hän saa nukahtaa. Ei nuorallatanssija saa nukahtaa.

Niin kauniilta näyttää hän taivasta vasten, hän joukossa tähtien olla nyt saa. Ja kun nimi on painunut ihmisten mieliin, on se helpompi hautakiveen kirjoittaa.

(Hei katsokaa, nyt hän horjuu ja putoaa. Hei katsokaa, hän jää maahan makaamaan. Riemuitkaa, hän ei nouse enää milloinkaan.)

(Hei katsokaa, nyt hän horjuu ja putoaa. Hei katsokaa, hän jää maahan makaamaan. Riemuitkaa, hän ei nouse enää milloinkaan.)