Väki hiljainen täyttää kirkon matka viimeinen koittanut on Lähtee kohti taivaanrantaa mies tuli rinnassa sammumaton

Arkun luokse yksi kerrallaan kaikki laskee seppeleen Leski, lapset ja parhaat ystävät samat lauseet toistaa aina uudelleen

Vaan viimeisenä saapuu nainen uljas tummissaan Jota kukaan täällä tunne ei leski huntuaan raottaa

Nainen puhuu hiljaiseen ääneen kädet kannelle laskien Sitten arkun luota nousee niinkuin saisi vastauksen

Kertosäe: Vain yksi kuolemalle anteeksi voi antaa koskettaa vielä kerran sanoo näkemiin Tuo tunne kaiken kestää yli rajan kantaa Nainen poistuu hymyillen nyt yksin tuntee sen

(Salaisuuden)

Niin toiset meistä on luotu harhapolutkin kulkemaan Joku sieltä onnen löytää toinen eksyy uudestaan

Ja toiset meistä ei koskaan edes uskalla yrittää Samat valaistut reitit kulkee heistä tuskin jälkeä jää

Kertosäe: Vain yksi kuolemalle anteeksi voi antaa koskettaa vielä kerran sanoo näkemiin Tuo tunne kaiken kestää yli rajan kantaa Nainen poistuu hymyillen nyt yksin tuntee sen

Että yksi kuolemalle anteeksi voi antaa koskettaa vielä kerran sanoo näkemiin Tuo tunne kaiken kestää yli rajan kantaa Nainen poistuu hymyillen Nyt yksin tuntee sen

(Salaisuuden)