Veden kalvo heijastaa tätä lahdenpoukamaa Muistatko sen? Tässä kerran istuttiin ja mä kanssas' olin niin onnellinen Aavistin; Se loppuu aikanaan mut' se silloin pelottanut ei Pettymystä peitellä koetin, kun syksy sut vei

Säilyy eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa

Tämä ranta varjoinen, kun mä kuljen kautta sen... nostalgiaa Mua kaipuu kaihertaa, minut ikäväni taas valtaansa saa Tiedän, et' se loppuu aikanaan mutta aina uskoo jaksa en Kyyneleistä viimeinen vuokses', sen pyyhkäisen pois

Ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa

Ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa

Vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa