Aamu valkenee, valaisee jo eteisen tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on yhteinen

Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärää heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää vaan siihen jään

Kertosäe: Ja musta tuntuu et´voin luopuu mistä vaan kun mä heidät pitää saan, lähelläin Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan voin tehdä tappavinta työtä puolestaan, pystypäin

Eihän perhe tää liene aivan sellainen kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten mä tiedän sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää pari unennäkijää, en tahdo herättää vaan siihen jään...

Kertosäe: Ja musta tuntuu et´voin luopuu mistä vaan kun mä heidät pitää saan, lähelläin Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan voin tehdä tappavinta työtä puolestaan, pystypäin

Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan ja pystyn antamaan

Voin luopuu mistä vaan Voin luopuu mistä vaan

Kertosäe: Ja musta tuntuu et´voin luopuu mistä vaan kun mä heidät pitää saan, lähelläin Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan voin tehdä tappavinta työtä puolestaan, pystypäin

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen yhteisen