Joka ilta katsoin pilvien ylle vuorta nousevaa ja tunsin kaipauksen Odotin sen kosketuksen täyttävän mun haaveen, toiveen villin jokaisen

Aina murheen laakson askeleita vihasin ja uskoin, vielä joskus pääsen sieltä pois Kun joka ilta katsoin pilvien ylle uskoin että jotain suurta antaa se vois jos vain pääsisin pois

Ja viimein nousin päälle vuoren jonka aina valloittaa minä tahdoin vaikka tiennyt en mikä siellä mua odottaa Ja kun katsoin alas laaksoon vasta silloin huomasin kuinka kauniilta se näyttää ja mitä enää elämältä toivoisin

Silti syyttää sua mä en voi mistään olet juuri sellainen kuin ajattelin Vaan minne katson iltaisin nyt jotain puuttuu elämästä taas kuitenkin jos vielä pääsisin pois

Sillä viimein nousin päälle vuoren jonka aina valloittaa minä tahdoin vaikka tiennyt en mikä siellä mua odottaa Ja kun katsoin alas laaksoon vasta silloin huomasin kuinka kauniilta se näyttää ja mitä enää elämältä toivoisin

Viimein nousin päälle vuoren jonka aina valloittaa minä tahdoin vaikka tiennyt en mikä siellä mua odottaa Ja kun katsoin alas laaksoon vasta silloin huomasin kuinka kauniilta se näyttää ja mitä enää elämältä toivoisin

Kun sain jo kaiken sen mitä tahdoin ja pelkäsin