Anna mä oon sulle joku, jonka oot jo unohtanu, tuoksu jota palvoit, nauru jonka olit kadottanu.

Anna mä oon sulle joku, jonka sä oot omistanu, joku jonka päästit koska oisit liikaa rakastanu.

Unohtanu, ooksä unohtanu, unohtanu?

Kun syksy saapuu yllättäin, sä muistat kevään lähellä. Sä tiesit silloin enemmän, lopulta luulit kaiken itse päättävän.

Sä ootat vielä ihmettä, kun yksin järven jäällä pimeessä, sä kuulet kaikui menneestä, ne loittonee, ne loittonee.

Anna mä oon sulle joku, jonka oot jo unohtanu, tuoksu jota palvoit, nauru jonka olit kadottanu.

Anna mä oon sulle joku, jonka sä oot omistanu, joku jonka päästit koska oisit liikaa rakastanu.

Unohtanu?

Sä muistat kaiken kirkkaana, betoni hohti kuumuutta, mä istuin siinä portailla, sinisii liljoi mun kesämekossa.

Me oltiin täynnä aurinkoo, en muita aikonutkaan palvoo, painot mut vasten konkriittii, mä olin syntynyt et oisin siin.

Anna mä oon sulle joku, jonka oot jo unohtanu, tuoksu jota palvoit, nauru jonka olit kadottanu.

Anna mä oon sulle joku, jonka sä oot omistanu, joku jonka päästit koska oisit liikaa rakastanu, omistanu, kadottanu.