Onko kohtalonain aina olla vain lähiöprinsessa? Näille kulmille jää, täällä päivystää lähiöprinsessa. Vaikka haaveissa lennän ja siivet saan, palaan ostarin kulmille uudestaan.

Onko kohtalonain täällä olla vain lähiöprinsessa?

Sata harmaata seinää ja ikkunaa, joka parveke toisensa toisintaa. Vastapäätäni naapuri tuntematon yhtä yksinäinen on. Joka päivä mä tuijotan maisemaa, jonka ankeus mieltäni ahdistaa. Ikkunalla käy varpunen vaatiomaton, sekin yksinäinen on.

Onko kohtalonain aina... Unta kaupungin loistosta kerran näin, tänne saavuin ja työtäkin ilman jäin. Ja nyt ostarin käytävä maalamaton paikka yksinäisten on. Sieltä hetkeksi kohtaloseuraa saan, joku heistä on jättänyt syntymämaan. Kotiseutu vain haaveemme kuolematon meidän yksinäisten on.

Onko kohtalonain aina