Kotkan Kerttu

Jukka Poika

Kun laivamme satamaan saapui, valot kutsuen vilkutteli. Ilot kaupungin mieleeni muistui. Rahat taskussa kilkutteli. Saimme kokea kaikki sen vaivan, kuinka itsensä herraksi saa. Niin me jätimme laulellen laivan. Mutakuopassa pian juhlitaan.

Kun me saavuttiin näin kapakkaahan, soi haitari niin haikeaan. Tulin siellä mä tutustumahan tyttöhön niin ihanaan. Oli suloisin pien hellan terttu, mitä maa päällään vain kantaa voi. Oli kuuluisa Kotkan Kerttu. Heti hormoonit syömmessäni soi.

Minä ostin hälle laukun ja huivin ja tein hänet niin somaksi. Hän lupasi, jos jäisin maihin, tulla minulle ikiomaksi. Hänen verkkoonsa tartuin, kuin särki. Tuota hetkeä katua saan. Minne häipyikään minulta järki, kun en merelle seilannutkaan.

Mikäs siinä kun hynttyhyt lyötiin yhtehen karsinahan. Näin merimies maissa nyt myötii. Pitip' saapua satamahan. Nyt mä palvelen vain portsarina Mutakuopassa ain iltaisin. Kotkan Kerttu hän on ankkurina elon purressa Sjömannin.


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.