On pieni mökki vanhuksella alla suuren puun Vain metsä naapurina huokailee Vaan milloin valo loppuu hällä auringon ja kuun On myrskylyhty joka valaisee Ja niin tuo vanha myrskylyhty vanhukseen kun kerran yhtyi ystävä on hälle ikuinen

Näin illat kuluu pimeimmätkin hällä yksin vain mut aatokset vie usein nuoruuteen hän muistaa kuinka valo loisti ympärillä ain Nyt lyhdyn näkee ainoon mustuneen niin niin tuo vanha myrskylyhty vanhukseen kun kerran yhtyi ystävä on hälle ikuinen

Se valaissut on pihamaalla usein ystävää Ei sydän silloin hiiltyä sen vois se monesti on jo auttanut on silmää etsivää kun turva käden vapisevan voi Ja niin tuo vanha myrskylyhty vanhukseen kun kerran yhtyi ystävä on hälle ikuinen

Jo nukkunut vanhus myöskin uneen viimeiseen näin päättyi hällä elon pitkä tie ei kukkia ees tuotu hänen hauta kummulleen vain lyhty ainut muisto siinä lie niin niin tuo vanha myrskylyhty vanhukseen kun kerran yhtyi ystävä on hälle ikuinen