Niin korkea oli taivas

Sari Kaasinen

Minä haaveilen vain Sinut mieleeni sain Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan taas sen Suviyön valkeuden Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa Johon luottaa ei saa Sen pinta on lumepeiliä vaan

Olit aarteeni mun Suven sen noidutun Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe: Niin korkea oli taivas Niin korkea laki sen Minä sulle, sinä mulle Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö Sudenhetki kun lyö Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen Huuhkajan kuiskauksen Sua suutelin, sinä suutelit mua Sua suutelin, sinä suutelit mua

Niin vihreä oli metsä Niin vihreä maja sen Sinä mulle, minä sulle Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo Niin valkea valo sen Varislinnun, varjo linnun Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi Niin synkäksi pohja sen Minä sulle, sinä mulle Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi Niin lempeä syli sen Minä sulle, sinä mulle Vain toive viimeinen


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix.