Villi Pohjolan maa Näköpiirini saa Ikimetsä ja virtojen nauha Villi Pohjola on Poluton, rajaton Juuri siksi se täynnä on rauhaa

Villit virran on veet Sadat sen syvänteet Ne on uhkana miehen ja purren Kosken kuohuissa kai Moni hautansa sai Mutta täällä ei muistella surren

Villi korpikin on Suuri, koskematon Ja sen herrana kontio kulkee Satavuotias puu Viel on taimi, ei muu Jonka suuremmat suojiinsa sulkee

Villi tunturi lie Sinne johda ei tie Ja sen rinne on jyrkkä kuin muuri Kun sen huipulle käyn Näen valtavan näyn Mutta ihminen ei ole suuri

Villi Pohjola on Poluton, rajation Karu vierasten silmillä nähden Miksi kuitenkin vaan Sua rakastetaan? Kenties sittenkin rauhasi tähden