…Kello…

…Ei enempää – ei vähempää Kun lähempää sun nähdä vain saan Vain olla tässä anna mun Luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain: Kun kello käy, taas liian paljon se lyö On kohta päättynyt yö…

…Kello käy Korulippaan tyttö tanssii Kello käy Tarhan lapset vielä leikkii Kello käy Maapallo lujaa liikkuu Kello käy Moni polvillensa kaatuu Pyörryttää Peilikuva muuksi muuttuu (muuttuu) Pyörryttää Miksei hetkeen…

…. Silloin lähteä sai meistä kaksi, meinaan minä ja Nieminen. Tahti muuttuiko rivakammaksi, sitä seuraamaan jäänyt en. Kuka tarvitsee työttömyyttä? Minä en, eikä Nieminen. Sitä tarvitsee järjestelmä tämä kapitalistinen. Olen puustani irronnut lehti, kuljen joukossa joutoväen. Joskus uneksin siitä puusta – sen juurella kirveen näen.…

…Piilotan introvertin vaiheilijan Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa Lähden kotiin mut jos uni ei vaan tuukaan On kello kahta vaille yksi Taas tää kääntyi selittelyksi Ja meitä yhtä vaille kaksi Ajatus tää jää…

…Viimeisen laulun vielä laulan ennen kuin matkaa jatketaan. Viimeinen huuto vasten yötä: Käy, Herra, meitä siunaamaan. Vieläkin toivon, vaikka täällä toivoa ei näy ollenkaan. Nyt käteen tartun Vapahtajan. Käy, Herra…

…On keskiyö ja ilma leijuu paikallaan Pimeys on viileää ja hohtavaa Kun vilahduksen näkee vaan nyt ikkunasta Kun savukkeesta toisilleen tulta antaa Olkapäitään kevyesti kohottaa Kun pahantuulisena vähän murjottaa…

…etsimässä toinen perille löytämässä meitä varten tämä kaikki valot varjot hiljainen hetki... ikuisesti kulkevat nuo kaksi rinnakkain vaik ei toiset sitä huomaiskaan toista enää oliskaan meitä varten kerran kaikki mitä…

…rikas koti, isäsi imarteli ja arvaat kuka, sen letukasta kumi tyhjensii ja yhä mentiin, lavalle hengailemaan kun onni suosii, taas meitä osumillaan kauppiaan poika, se ampui ohi yhä uudestaan Naa na na na naaa Kesällä kello…