Ihminen tarvitsee työtä, siispä tarvitsin minäkin. Minä tarjosin heille työtä, omaa työtäni tietenkin.

Hekin tarvitsivat sitä kyllä, mutta vain pienen hetkisen. Jokin, johon ei ymmärrys yllä, pian aiheutti supistuksen. Silloin lähteä sai meistä kaksi, meinaan minä ja Nieminen. Tahti muuttuiko rivakammaksi, sitä seuraamaan jäänyt en.

Kuka tarvitsee työttömyyttä?

Minä en, eikä Nieminen. Sitä tarvitsee järjestelmä tämä kapitalistinen. Olen puustani irronnut lehti, kuljen joukossa joutoväen. Joskus uneksin siitä puusta – sen juurella kirveen näen.